Teksti: Suvi Jylhä

Onko isänmaallisuus vain ääriliikkeille? Gallup avaa nuorten käsityksiä isänmaallisuudesta

 

Listasimme yhteiskuntaopin tunnilla itsellemme tärkeitä asioita lapuille, jotka palautimme opettajalle. Opettaja kirjoitti vastauksiamme taululle saadaakseen selville, mitkä olivat nuorille tärkeitä asioita juuri sillä hetkellä. Muut vastaukset saivat aikaan pieniä nyökkäyksiä – tietokone, perhe, ystävät, koti – kunnes liitu pysähtyi ja opettajan suu nousi pieneen hymyyn. ”ISÄNMAA”. Luokassa vaihtuivat katseet hieman huvittuneena. Vierustoverinikin hymähtävät hieman. Häpeä.

Isänmaallisuus on saanut valtamediassa rasistisen leiman uutisten keskittyessä muun muuassa helmikuussa Suomi Ensin -aktivistien järjestämään vastamielenosoitukseen turvapaikanhakijoiden Oikeus elää -mielenosoitukselle. Molemmat mielenosoitukset purettiin kesäkuun loppupuolella. Onko isänmaallisuus vain Rajat kiinni -meininkiä ja umpimielistä taistelua kaikkea erilaista vastaan? Onneksi ei – ainakaan, jos nuorilta kysytään. Haastattelin pariakymmentä ikätoveriani siitä, mitä isänmaallisuus heille tarkoittaa ja kokevatko he itsensä isänmaallisiksi.

Suurin osa nuorista vastasi olevansa ainakin jollain tavalla isänmaallisia, jos unohdettiin sanaan liittyvä negatiivinen kaiku. Moni vastanneista kertoi isänmaallisuuden olevan tunneside, johon kytkeytyy myös kulttuurin, ympäristön ja hyvinvointivaltion arvostus. Isänmaallisuus ei ole ainoastaan suomalaisen kulttuurin arvostamista vaan myös sitä, että siihen osataan ottaa vaikutteita muista kulttuureista. Isänmaallisuudeksi koettiin myös suomalaisten tapojen opettaminen ulkomaalaisille.

Suomessa ei ole tarpeellistakaan ripustella lippuja jokaisen luokkahuoneen seinälle, kuten Yhdysvalloissa on tapana

Kaikki eivät tietenkään tunne itseään isänmaallisiksi, ja osa vastanneista kertoikin kokevansa itsensä isänmaallisiksi vasta jossakin toisessa valtiossa. Jotkut taas eivät kokeneet itseään laisinkaan isänmaallisiksi, toisille tunne tulee esiin vain urheilukilpailuiden aikana. Näin ollen voidaan sanoa, että terve isänmaallisuus ei ole kadonnut vanhempien sukupolvien mukana, vaikka sen kailottaminen ei välttämättä olekaan trendikästä.

Käytännössä nuorten isänmaallisuus näkyy pienissä teoissa ja arvoissa, jotka ovat vahvasti sidoksissa suomalaiseen arkeen. Ei ole laisinkaan vierasta kuulla, kuinka edellisenä viikonloppuna on käyty metsässä, tehty suomalaista perinneruokaa tai käyty kannattamassa jotain suomalaista joukkuetta urheilukilpailussa. Arki näkyy myös koulussa, jota jokainen nuori voi käydä ilman huolta lukikausimaksuista. Omaa isänmaallisuutta saatetaan puheissa vähätellä, mutta lisätä kuitenkin loppuun ”On täällä silti ihan hyvä olla.”

Ehkä Suomessa ei ole tarpeellistakaan ripustella lippuja jokaisen luokkahuoneen seinälle, kuten Yhdysvalloissa on tapana. Isänmaallisuus ansaitsisi siitä huolimatta näkyä enemmän ilman, että se automaattisesti leimattaisiin jollain tavalla rasistiseksi ja ääriliikkeen omistamaksi.

Monikuulttuurisessa ympäristössä kasvaneet nuoret tulevat vielä näyttämään vanhetessaan, että isänmaallisuus on muutakin kuin sinisiä silmiä ja vaaleita hiuksia. Se on oman maansa tapojen arvostusta, mutta myös avoimuutta erilaisuudelle. Isänmaallinen ihminen ei välttämättä suoraan ajattele: ”Suomi ensin”, vaan tiedostaa asian kokonaiskuvan.

Nuorista löytyy se, mikä ei luo otsikoita valtamediaan vaan arvostusta muita ja itseään kohtaan. Se luo isänmallisuudelle uudet ulottuvuudet, ja jos jokin, niin se on hienoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s